Hirsitalon rakentaminen on Venäjällä sama tuttu korttipeli, kuin täällä Suomessakin, vain säännöt on erit ja peli pelataan shakkilaudalla keskellä jalkapallokenttää.

ASIAKASTAUSTAT
Selkeä enemmistö, suomalaisen hirsitalon ostavista asiakkaista, on venäläisen mittapuun mukaan hyvin varakasta. Omaisuus keskittyy suuriin keskuksiin ja näin on erityisesti Venäjällä, Pietari ja Moskova dominoivat hirsitalotehtaiden asiakkaiden kotipaikkoina. Molemmat kaupungit ovat levittäytyneet laajalle alueelle ja keskustasta tunnin ajomatkan säteellä olevat tontit ovatkin todella kalliita.

VENÄLÄISET TONTIT
Venäläiset tontit ovat myös oma lukunsa. Kommunistisen vallan aikana, tavalliset ihmiset eivät saaneet omistaa maata ja yksityismaanomistus on keskittynyt harvojen käsiin. Tonttien ostaminen on siis vaikeaa, koska suuren maa-alueen omistava isoherra haluaa myydä kerralla suuria läänityksiä. Tavallisesti yksittäinen maanostaja turvautuukin takaporttiin ja etsii jostain kärrypolun varresta kallellaan olevan tuvan. Jos kyseiselle katiskalle löytyy omistaja, on ostotapahtuma piirun lähempänä toteutumista.

NAAPURIT

Tonttitarjonnasta hassuna seurauksena on ränsistyneiden tienvarsitaajamien täplittyminen miljoonataloista. Siellä asuvat kerjäläiset ja rikkaat lähekkäin vaivaisen viisimetrisen muurin erottamina. Tuollaisissa taajamissa vesi- ja sähköhuolto kohtaavat aivan uusia ongelmia, vai pitäisikö sanoa vanhanaikaisia ongelmia…

TIET VENÄJÄLLÄ
Päätiet ovat hyvää suomalaista tasoa, mutta valtaväyliltä poikkeavat saavat varoa jalkapallon kokoisia kiviä ja koripallon kokoisia monttuja. Kelirikko rajoittaa monelle tontille pääsemistä ja hirsiniput onkin usein purettava kaukana rakennuspaikasta ja kuljetettava tontille yksitellen. Kustannukset nousevat, samalla kun pankkitilin saldo laskee.

KUNNALLISTEKNIIKKA

Mikä kunnallistekniikka? Kuulin tarinan parinkymmenen rikkaan Venäläisen rakentamasta loma-asunto-alueesta, jonne he rakensivat yksityisen sähköverkon. Valtion sähköyhtiö ei viitsinyt toimittaa sähköä tähän yksittäiseen verkkoon, koska verkkoon liitetyissä hirsihuviloissa ei ollut talokohtaisia mittareita. Lopulta tilanne ratkesi niin, että asukkaiden kalliilla rakentama sähkönjakeluverkko lahjoitettiin sähköyhtiölle, sähkönostolupaa vastaan. Ilmaisesta sähköstä ei ollut kyse.

VENÄLÄISET RAKENNUSMIEHET
Venäjällä rakentamisen hoitaa ruokapalkalla Uzbekistanista tulleet siirtolaiset. Tontilla saattaa hyöriä kokonainen suku toistaitoisia ihmisiä lapsesta mummoon – määrä melkein korvaa laadun, mutta virheet tulevat kalliiksi, joten tarvitaan erittäin hyviä työnjohtajia. Kyllä se talo siitä nousee.

SUURET MARKKINAT
Vuonna 2008 suomalaisten suomalaisten hirsitalovalmistajien kokonaisviennistä noin 40% myytiin Venäjälle. Kuumilla markkinoilla oli helppo nostaa hintoja ja kirjoittaa sopimuksia, kun asiakkaat riitelivät lähimmistä mahdollisista toimitusviikoista. Vaikka vuonna 2009 hirsitalojen markkinahinta ja kappalemääräinen myynti Venäjälle ovat pudonneet merkittävästi, on maassa edelleen lukuisia mahdollisuuksia suomalaisille hirsitalovalmistajille.

LAADUTON OMA TUOTANTO
Tottahan Venäjältä hirsitalo-osaamista löytyy, mutta valitettavasti se on kovin käsityöpainotteista, joten tuotantomäärät eivät ole pysyneet kysynnän mukana. Teollinen tuotanto nojaa vanhoihin laitteisiin ja muutenkin tuotantoketjussa on aukkoja, jotka heikentävät Venäjällä teollisesti tuotettujen hirsitalojen laatua. Kaikkiaan suomalaisten hirsitalojen myynnille näyttäisi olevan oikein hyvät edellytykset. Matkassa on kuitenkin muutama “mutta“.

LUPAKÄYTÄNTÖ
Ennen markkinoiden laajaa avautumista on hirsitalovalmistajalla oltava tarpeeksi pätäkkää hankkia erimoisia sertifikaatteja ja todistuksia tuotteen soveltuvuudesta Venäjän herkkään luontoon. Ilmankin on tietysti mahdollista toimia, mutta hankaluudet talojen toimittamisessa ovat sen jälkeen aivan toista luokkaa. Oikein pienelle hirsitalovalmistajalle jo tämä ensimmäinen askel on kustannustasoltaan niin vaativa, että lähes kaikki jättävät leikin kesken ja keskittyvät palvelemaan ainoastaan niitä venäläisiä, jotka haluavat rakentaa Suomeen.

PAPERISOTA
Torjuntavoitto saavutettiin aikoinaan ja nyt meidät yritetään nujertaa kaikenlaisilla nippelitietovaatimuksilla. Mikä on todellinen juoksumetrimäärä, paljonko se on kuutioissa, missä on merkittynä kosteusprosentti, paljonko on yksittäisen laudan massa. Huh, huh, jos etukäteen tietäisi, miten pitkä ylämäki on toimittaa yksi hirsitalo Venäjälle, niin moni jättäisi pelkäksi aikomukseksi… ja tekisi luultavasti ihan oikein. Venäjällä menestys tulee jääräpäisyydellä.

TULLIT
Paperisodan jo mainitsin, mutta epäselväksi taisi jäädä se, että paperisota on kuin velvollisuuksien kaulanauha, joka ulottuu talotehtaalta asiakkaan tontille. Tulli on tässä nauhassa pullonkaula, joka joko päästää kuorma-autosi läpi tai ne jäävät sinne ensi jouluun, ellei virkailijan pöydältä satu löytymään hänen hukkaamaa rahatukkua. Mitä enemmän hirsitalotehtailija raastaa hiuksia päästään toimitusta valmisteltaessa, sitä vähemmän tulli kiinnostuu hirsitalokuormasta.

KULJETUS
Venäjän puolelle kun päästään, niin seikkailu vasta alkaa. Täällä autot seikkailevat päällystämättömillä ja nimeämättömillä teillä. Yhteisymmärrys purkupaikasta ja purkuajasta saattaa osoittautua huhuksi ja sitten maksetaan pystytysporukan ja kuljetusliikkeen palkkoja. Suomalainen kirvesmiesmentaliteetti kävisi vientituotteesta, sen verran otollista maaperää maailmalla näyttää olevan. Pystytys on sitten ihan oma lukunsa. Palataan siihen seuraavassa osassa.

© 2012 Hirsilinna hirsitaloja Suffusion theme by Sayontan Sinha