Edellisissä artikkeleissa “Hirsitalojen vienti Venäjälle” ja “Hirsitalon rakentaminen Venäjällä” listattiin erilaisia vaikeuksia, joita hirsitaloa Venäjälle toimittava hirsitalotehdas kohtaa. Onkin perusteltua kysyä, miksi niitä hirsitaloja täytyy rajan yli raahata? Eikö olisi paljon helpompaa valmistaa talot Venäjällä? Honkarakenne on jo ottanut ensimmäisen askeleen ostamalla osuuden Venäjällä toimivasta sahasta. Toistaiseksi Honka aikoo toimia siten, että Venäjällä tuotetut puolivalmisteet rahdataan Suomeen jatkojalostukseen. Hirsitalotehtaan pystyttäminen Venäjälle ei ole kuitenkaan niin helppoa, kuin osuuden ostaminen sahasta, sillä matkassa on ainakin seuraavat mutkat.
HYVÄ PUUTAVARA
Hyvää puuta on vaikea löytää. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Venäjällä kasvaisi aivan ensiluokkaista pöpelikköä, vaan sitä, että puutavaran tuotantoketju on vielä melko kehittymätön. Puuta korjataan metsästä miten sattuu ja toimitetaan sahalle miten lystää. Siinäpä on mukava erotella toimituksesta massiivista kuusipuuta ja kitukasvuista koivua… ja kas onhan sekaan sattunut myös latvavikaista mäntyä. Suomalaiseen puutavaraliiketoimintaan tottuneen yrittäjän on opeteltava uudet toimintatavat. Parhaiten asiat hoituvat siten, että yritys varmistaa alusta alkaen kaikki tuotantoketjun tasot eli puunkorjuusta kuljetuksiin sahalle.
PUUTAVARAN TUOTANTO
Mielenkiintoista miten mittatarkan puutavaran tuotanto ja toimitus vaikuttaa olevan mahdottomuus Venäjällä. Toisaalta tässä Suomikaan ei ole erityisen hyvin kunnostautunut, sillä mittatarkka puutavara myydään usein juoksumetreittäin. Todellista sahatoimintaa näkeekin vasta Ruotsissa, jossa sahateollisuus on keskittynyt vaikeiden vientimarkkinoiden palveluun. Takaisin aiheeseen, Venäjällä esimerkiksi lamellihirsiä valmistava hirsitalotehdas törmäisi nopeasti siihen ongelmaan, että toimitusvarmuus on mitä sattuu eli puutavaraa ei joko tule tai tulee väärän mittaista. Tämä johtaa siihen, että tehtaalla täytyy pitää jättimäistä varastoa ja osa halvemman raaka-aineen kustannusedusta hukkuu suurempaan varaston arvoon.
TOIMINTAOLOSUHTEET
Saha tarvitsee sähköä. Joskus Venäjällä tulee sähköä toisinaan sitten taas ei. Yritys tekee viisaasti, kun varmistaa sähköntuotannon omalla pienvoimalalla, jotta homma ei liian usein mene pelkäksi seisoskeluksi. Tämä putoaa tietenkin siihen samaan kuiluun, joka on suomalaisen ja venäläisen liiketoimintaolosuhteiden välillä. Laskutkin tulee maksaa huomattavan usein käteisellä ja sitten täytyy varoa voroja, tulipaloja ja muitakin asioita, mutta eihän elämästä selviä hengissä.
LAINSÄÄDÄNTÖ
Näiden epäkäytännöllisyyksien kanssa pystyy kuitenkin painimaan, mutta fakta, jota on vaikea kiertää liittyy lainsäädäntöön. Asiat muuttuvat Venäjällä viikoittain. Yllättäen huomaat, että työntekijöille pitää antaa bonus, tai kiinteistöveron arvo määrätäänkin yllättäen tontille rakennettujen kalliiden tuotantotilojen mukaan, eikä alunperin sovitun mukaisesti. Tullit ja verot nousevat ja laskevat samaan tapaan, kuin Suomessa vaihtuvat säätiedotukset. Ruplan kurssi on huhujen mukaan vaikuttanut joidenkin projektien toteutukseen…
VOITTAJA
Rahaa saa, kun tekee töitä. Vähän rahaa saavat ne, jotka tekevät yksinkertaisia asioita ja paljon rahaa virtaa niille, jotka tekevät vaikeita asioita. Hirsitalotehtaan perustaminen Venäjälle ja sen onnistunut pyörittäminen kuuluvat selkeästi näihin vaikeisiin asioihin. Suomalaisten hirsitalovalmistajien markkinaosuussodan ratkaiseekin menestyksekäs koukkaus Venäjälle.
SUURET MARKKINAT
Vuonna 2008 suomalaisten suomalaisten hirsitalovalmistajien kokonaisviennistä noin 40% myytiin Venäjälle. Kuumilla markkinoilla oli helppo nostaa hintoja ja kirjoittaa sopimuksia, kun asiakkaat riitelivät lähimmistä mahdollisista toimitusviikoista. Vaikka vuonna 2009 hirsitalojen markkinahinta ja kappalemääräinen myynti Venäjälle ovat pudonneet merkittävästi, on maassa edelleen lukuisia mahdollisuuksia suomalaisille hirsitalovalmistajille.
LAADUTON OMA TUOTANTO
Tottahan Venäjältä hirsitalo-osaamista löytyy, mutta valitettavasti se on kovin käsityöpainotteista, joten tuotantomäärät eivät ole pysyneet kysynnän mukana. Teollinen tuotanto nojaa vanhoihin laitteisiin ja muutenkin tuotantoketjussa on aukkoja, jotka heikentävät Venäjällä teollisesti tuotettujen hirsitalojen laatua. Kaikkiaan suomalaisten hirsitalojen myynnille näyttäisi olevan oikein hyvät edellytykset. Matkassa on kuitenkin muutama “mutta“.
LUPAKÄYTÄNTÖ
Ennen markkinoiden laajaa avautumista on hirsitalovalmistajalla oltava tarpeeksi pätäkkää hankkia erimoisia sertifikaatteja ja todistuksia tuotteen soveltuvuudesta Venäjän herkkään luontoon. Ilmankin on tietysti mahdollista toimia, mutta hankaluudet talojen toimittamisessa ovat sen jälkeen aivan toista luokkaa. Oikein pienelle hirsitalovalmistajalle jo tämä ensimmäinen askel on kustannustasoltaan niin vaativa, että lähes kaikki jättävät leikin kesken ja keskittyvät palvelemaan ainoastaan niitä venäläisiä, jotka haluavat rakentaa Suomeen.
PAPERISOTA
Torjuntavoitto saavutettiin aikoinaan ja nyt meidät yritetään nujertaa kaikenlaisilla nippelitietovaatimuksilla. Mikä on todellinen juoksumetrimäärä, paljonko se on kuutioissa, missä on merkittynä kosteusprosentti, paljonko on yksittäisen laudan massa. Huh, huh, jos etukäteen tietäisi, miten pitkä ylämäki on toimittaa yksi hirsitalo Venäjälle, niin moni jättäisi pelkäksi aikomukseksi… ja tekisi luultavasti ihan oikein. Venäjällä menestys tulee jääräpäisyydellä.
TULLIT
Paperisodan jo mainitsin, mutta epäselväksi taisi jäädä se, että paperisota on kuin velvollisuuksien kaulanauha, joka ulottuu talotehtaalta asiakkaan tontille. Tulli on tässä nauhassa pullonkaula, joka joko päästää kuorma-autosi läpi tai ne jäävät sinne ensi jouluun, ellei virkailijan pöydältä satu löytymään hänen hukkaamaa rahatukkua. Mitä enemmän hirsitalotehtailija raastaa hiuksia päästään toimitusta valmisteltaessa, sitä vähemmän tulli kiinnostuu hirsitalokuormasta.
KULJETUS
Venäjän puolelle kun päästään, niin seikkailu vasta alkaa. Täällä autot seikkailevat päällystämättömillä ja nimeämättömillä teillä. Yhteisymmärrys purkupaikasta ja purkuajasta saattaa osoittautua huhuksi ja sitten maksetaan pystytysporukan ja kuljetusliikkeen palkkoja. Suomalainen kirvesmiesmentaliteetti kävisi vientituotteesta, sen verran otollista maaperää maailmalla näyttää olevan. Pystytys on sitten ihan oma lukunsa. Palataan siihen seuraavassa osassa.