ENNEN TALOT TEHTIIN HIRSISTÄ

Hirsi oli aikoinaan kätevä rakennusmateriaali Suomen korpimailla. Mies yksin kaatoi ja karsi puun sekä työsti hirsiseinään sopivaksi, eikä työhön tarvittu muita työkaluja kuin kirves. Puuta oli kaikkialla ja lähes kokonaisen tukin käyttö rakennuspalikkana tarkoitti suhteellisen vähäistä työstöä ja siten vähäistä työmäärää, kunhan Jussilla oli nostovoimaa ja -tekniikkaa. Tukkipuu oli myös erittäin kestävä materiaali, joten suuri osa asumuksista tehtiin hirsistä.

TÄNÄÄN LAMELLIHIRSI ON HIRSITALOJEN RAKENNUSPALIKKA

Harva meistä nykyään samoilee metsään, tarkoituksenaan laittaa kirves heilumaan ja hirsiseinät nousemaan. Ei, tänään hirsiseinät ostetaan tehtaalta ja työmaalla taloa rakennetaan lähes poikkeuksetta lamellihirsistä. Tähän on tietysti muitakin syitä, kuin ostajan mukavuuden halu.

Kiristyvät energiamääräykset ovat johtaneet siihen, että pelkkään puuhun luottavat hirsitalot rakennetaan vähintään parikymmentä senttiä paksuilla ulkoseinillä. Näin massiivisiin seiniin ei enää joka metsästä sopivaa tukkipuuta löydykään ja ne metsät, joissa tällaisia komistuksia kasvaa, ovat suurella todennäköisyydellä suojeltavia metsiä.

Tuotannon varmistaminen on johtanut siihen, että järeää lamellihirttä on järkevää rakentaa pienemmistä lankuista, näin puutavaran ostaminen tuotantoon on helppoa. Tavallisen sahatavaran hintakin on vakaammalla pohjalla, kuin esimerkiksi erikoissuurien kuusi- ja mäntytukkien, joten suuremmissa kokoluokissa saavutetaan myös kustannusetuja. Pienissä hirsissä lamellien liimaus on tietenkin ylimääräinen työvaihe ja vaikuttaa hintaa nostavasti.

Mittatarkkuuden parantuminen on tapahtunut kahta kautta, ensinnäkin hirsien tuotanto on pitkälle automatisoitua. Toiseksi, lamellihirsi pitää liimauksen ja kuivauksen ansiosta paremmin muotonsa, ja kun tällaista puuta höylää ja työstää, niin lopputulos on vakaampi.

Rakentamisen laatu paranee, kun hirret voidaan työstää toisiinsa tiiviimmin parantuneen mittatarkkuuden vuoksi ja minimoida erilaisten rakojen määrä. Kun monimutkaiset työstöt tulevat valmiina jo tehtaalta, niin työmaalla on vähemmän mahdollisuuksia virheiden syntymiselle.

Lamellihirsi ei vääntyile eikä halkeile yhtä paljon kuin höylä- ja pyöröhirret. Syy tähän on se, että lamellihirren ulkopintaan käännetty ydin ei repeile ja lamellien väliset jännitteet pysyvät kurissa liimasaumoilla. Tämä näkyy rakennusjäljen laatuna ja hirsiseinien pitkäikäisyytenä.

Lamellihirsi kestää säätä huomattavasti paremmin, kuin pyöröhirsi ja höylähirsi, sillä harvoihin ja pieniin rakoihin ei pääse juurikaan vettä ja täten hirsien ulkopinnan rapautuminen tapahtuu hitaammin kuin perinteisillä hirsillä.

Raumalla toimii laatuaan Suomen ainoa hirsipankki. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat, mutta tämä linkki vie YLE:n asiasta kertovaan artikkeliin. Nimi hirsipankki on hieman harhaanjohtava, sillä hirsipankkiin tehtäville talletuksille ei saa korkoa. Tosi harmi, sillä ainakin minusta olisi kiva saada kokonainen kehikko muutaman hirsivarvin talletuksella.

KYLLÄ RAUMALAISTEN KELPAA

Kyseessä on Vanhan Rauman maailmanperintökohteessa sijaisevien hirsitalojen korjaamiseen tarkoitettu hanke. Pankista saa tehdä nostoja vain kyseisen alueen hirsitaloihin. Muualla Suomessa joudutaan edelleen pärjäämään viidakkorummulla, mikäli vanhojen hirsien tarve sattuu eteen.

ENTÄ MUU SUOMI?

Kadehdittavan harmillista, sillä hirsipankin hintataso vaikuttaa oikein hyväksyttävältä (kuuden tuuman hirsi 5 – 7,5 euroa / metri). Mikäli uutta hirttä ostaa tehtaalta on hinta moninkertainen ja samalla uusi hirsi erottuu radikaalisti vanhoista hirsistä. Vanhan tavaran kaupassa on järkeä.

Nimensä mukaisesti hiilinielu nielee hiiltä, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole eläinkunnan edustaja tai mörkö, vaan termillä viitataan biologisten mekanismien kykyyn sitoa hiiltä ilmasta. Suomessa on kaksi suurta hiilinielumekanismia metsät ja suot. Molemmissa maastotyypeissä erilaiset kasvit sitovat ilmasta hiilidioksidia, ja käyttävät sitä kasvamiseen. Niin kauan kuin kyseinen kasvi on elossa, hiili pysyy sidottuna siihen. Lahoaminen ja palaminen vapauttavat sidotun hiilen ja prosessin tuloksena on uutta hiilidioksidia ilmakehään. Hirsirakentaminen on hyvä keino pidentää hiilen luontaista kiertoa, sillä hirsissä puu saa jopa satoja vuosia lisäaikaa ennen kuin palaa tai lahoaa.

Rakennusten uudet energiatehokkuusluokat astuvat voimaan vuonna 2010 ja jo vuonna 2012 niitä kiristetään entisestään. Hirsitaloille ajat näyttäisivät muuttuvan koviksi, sillä hirsitalojen hengittävyys on pitkälti syynä niiden keskimääräistä heikompaan eristävyyteen.

ERISTÄVYYS = ENERGIATEHOKKUUS?

Hyvä eristävyys vähentää selkeästi energian kulutustarvetta kaikissa taloissa ja sen vuoksi hyvin eristetyt talot ovat energiatehokkaita. Nykyisissä laskelmissa ei kuitenkaan oteta huomioon kuin asuinrakennuksen käytön aikana syntyvät päästöt. Mikäli laskentaperusteissa huomioitaisiin rakennusmateriaalien tuotannossa ja rakentamisen aikana syntyneet päästöt, kuten purkamisesta sekä kierrätyksestä syntyvät haitat, niin puu- ja hirsitalot parantavat osakkeitaan roimasti.

HIILINIELU

Menikö hiilitabletti väärään kurkkuun, vai mikä on hätänä? Yksi täysin sivuutettu asia energian säästöön keskittyneessä keskustelussa on puun toiminta hiilinieluna. Tämä tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin puuta ei polteta, siihen sitoutunut hiilidioksidi ei pääse vapaaksi ilmakehään. Jos kaikki Suomen rakennukset olisivat puuta niin niihin olisi sitoutunut valtava määrä hiilidioksidi, eikä tämä määrä olisi osaltaan edistämässä kasvihuoneilmiön kehittymistä.

HIRSITALON ERIKOISKYKY

Hirrellä ja siten hirsirakennuksilla on erikoinen kyky varastoida ja luovuttaa lämpöä, hirsi toimii eräänlaisena lämpövarastona. Erityisesti keväällä, kun aurinko jo lämmittää niin hirret ottavat lämmön talteen ja siten vähentävät tarvittavan lämmityksen määrää.

© 2012 Hirsilinna hirsitaloja Suffusion theme by Sayontan Sinha