Tänään olen kirjoittanut hiilinieluista. Lupaan, että tämä jää viimeiseksi aihetta käsitteleväksi kirjoitukseksi (tälle päivää). En ole nähnyt yhdenkään suomalaisen hirsitalovalmistajan sivulla selkeitä toimenpiteitä sille, miten yritys aikoo korvata metsästä otetut puut. Taitaa olla ajatuksena ihan uusi – että pitäisi ulottaa näkökenttä omaa kirjanpitoa kauemmas. Useimmin ympäristöasiat kuitataan seuraavilla väitteillä: puu on uusiutuva raaka-aine, hirsitalotehdas on energiaomavarainen ja puut tulevat talousmetsistä.
Tässä olisi loistava tilaisuus tehdä Mammuttihirret ja syleillä tulevia vaikeuksia. Kun ihmiset kyselivät epätietoisina mahdollisuudesta rakentaa hirsitaloja myös tulevaisuudessa, Mammuttihirsi oli se yritys, joka sanoi, että kyllä onnistuu. Muualla myyjät jupisivat jotain epätietoisina ja nyt Mammuttihirsi dominoikin Suomen hirsitalomarkkinoita. Mutta takaisin loistavaan tilaisuuteen eli siihen, miten hirsitalovalmistajat voisivat hyödyntää markkinoinnissaan tunnollista yhteiskuntavastuutaan.
Netissä toimii useita lahjoituksiin perustuvia sivustoja, jotka pyrkivät pelastamaan maapallon maapala kerrallaan. Mainosta katsoessaan vierailija ohjaa tuotot luonnonsuojeluun. Hirsitalotehtaan pitäisi lahjoittaa metsän ostamiseen pieni summa jokaisesta myydystä talosta ja muuttaa nuo metsät suojelualueiksi eli pysyviksi hiilinieluiksi. Sehän olisi vähän sama, kuin lentomatkailijan synninpäästö, kun maksaa ylimääräisen hiilidioksidimaksun. Metsäpalan ostaminen olisi vain paljon konkreettisempaa, asiakkaallekin voisi teosta siunaantua näyttävä todistus. Hirsitaloteollisuus voisi ottaa asian ajaakseen ja tehdä välillä jotain teollisuudenalan kilven kiillottamiseksi.