Minua alkoi kummastuttaa Paula Lehtomäen kommentit Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Miten voi olla mahdollista, että Suomi joko hyötyy tai kärsii suurista metsävaroistaan? Tämä tietämättömyyden logiikka perustuu siihen, että neuvotteluissa halutaan asettaa jokin perusindeksi maakohtaiseksi lähtökohdaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi ei suoraan hyödy siitä, paljonko meillä on metsiä vaan siitä, kasvaako vai väheneekö metsäala verrattuna indeksivuoteen. Indeksivuoden valinta onkin tärkeä asia, valitaanko se vuosikymmenten takaa vai päädytäänkö peräti takaisin tulevaisuuteen…
SE PALAA SITTENKIN
Suomi pyrkii aktiivisesti kasvattamaan puuenergian tuotantoa ja tämä saattaa johtaa siihen, että tulevaisuudessa metsäala saattaa pienentyä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Täten vilpitön motiivi fossiilisten polttoaineiden vähentämiseen ja bioenergian osuuden lisäämiseen saattaa kääntyä pankissa melkoiseksi lisälaskuksi, kun taas iloisesti kasvavat metsät toisivat merkittävää taloudellista hyötyä. Todellakin – peli on vielä avoin.