Hirsitalojen vienti Venäjälle

SUURET MARKKINAT
Vuonna 2008 suomalaisten suomalaisten hirsitalovalmistajien kokonaisviennistä noin 40% myytiin Venäjälle. Kuumilla markkinoilla oli helppo nostaa hintoja ja kirjoittaa sopimuksia, kun asiakkaat riitelivät lähimmistä mahdollisista toimitusviikoista. Vaikka vuonna 2009 hirsitalojen markkinahinta ja kappalemääräinen myynti Venäjälle ovat pudonneet merkittävästi, on maassa edelleen lukuisia mahdollisuuksia suomalaisille hirsitalovalmistajille.

LAADUTON OMA TUOTANTO
Tottahan Venäjältä hirsitalo-osaamista löytyy, mutta valitettavasti se on kovin käsityöpainotteista, joten tuotantomäärät eivät ole pysyneet kysynnän mukana. Teollinen tuotanto nojaa vanhoihin laitteisiin ja muutenkin tuotantoketjussa on aukkoja, jotka heikentävät Venäjällä teollisesti tuotettujen hirsitalojen laatua. Kaikkiaan suomalaisten hirsitalojen myynnille näyttäisi olevan oikein hyvät edellytykset. Matkassa on kuitenkin muutama “mutta“.

LUPAKÄYTÄNTÖ
Ennen markkinoiden laajaa avautumista on hirsitalovalmistajalla oltava tarpeeksi pätäkkää hankkia erimoisia sertifikaatteja ja todistuksia tuotteen soveltuvuudesta Venäjän herkkään luontoon. Ilmankin on tietysti mahdollista toimia, mutta hankaluudet talojen toimittamisessa ovat sen jälkeen aivan toista luokkaa. Oikein pienelle hirsitalovalmistajalle jo tämä ensimmäinen askel on kustannustasoltaan niin vaativa, että lähes kaikki jättävät leikin kesken ja keskittyvät palvelemaan ainoastaan niitä venäläisiä, jotka haluavat rakentaa Suomeen.

PAPERISOTA
Torjuntavoitto saavutettiin aikoinaan ja nyt meidät yritetään nujertaa kaikenlaisilla nippelitietovaatimuksilla. Mikä on todellinen juoksumetrimäärä, paljonko se on kuutioissa, missä on merkittynä kosteusprosentti, paljonko on yksittäisen laudan massa. Huh, huh, jos etukäteen tietäisi, miten pitkä ylämäki on toimittaa yksi hirsitalo Venäjälle, niin moni jättäisi pelkäksi aikomukseksi… ja tekisi luultavasti ihan oikein. Venäjällä menestys tulee jääräpäisyydellä.

TULLIT
Paperisodan jo mainitsin, mutta epäselväksi taisi jäädä se, että paperisota on kuin velvollisuuksien kaulanauha, joka ulottuu talotehtaalta asiakkaan tontille. Tulli on tässä nauhassa pullonkaula, joka joko päästää kuorma-autosi läpi tai ne jäävät sinne ensi jouluun, ellei virkailijan pöydältä satu löytymään hänen hukkaamaa rahatukkua. Mitä enemmän hirsitalotehtailija raastaa hiuksia päästään toimitusta valmisteltaessa, sitä vähemmän tulli kiinnostuu hirsitalokuormasta.

KULJETUS
Venäjän puolelle kun päästään, niin seikkailu vasta alkaa. Täällä autot seikkailevat päällystämättömillä ja nimeämättömillä teillä. Yhteisymmärrys purkupaikasta ja purkuajasta saattaa osoittautua huhuksi ja sitten maksetaan pystytysporukan ja kuljetusliikkeen palkkoja. Suomalainen kirvesmiesmentaliteetti kävisi vientituotteesta, sen verran otollista maaperää maailmalla näyttää olevan. Pystytys on sitten ihan oma lukunsa. Palataan siihen seuraavassa osassa.