Varmasti olet kuullut sanonnan, jonka mukaan hirsitalo hengittää ja sen vuoksi hirsitalossa on mukavaa ja terveellistä asua. Hirsitaloja kritisoivat ovat sitä mieltä, että hirsitalot ovat täynnä rakoja, koloja ja halkeamia, joista vetää niin kovasti, kuin Petteri Punakuono kiskoo pulkkaa. Hirsitalojen puolestapuhujat taas vetoavat hirren ja puun termiseen lämmönvarastointikykyyn ja kosteutta tasaaviin ominaisuuksiin. Molempi parempi.
HIRSITALOT VUOTAVAT
Hirsirakennukset kasataan yksittäisistä kappaleista ja vaikka esimerkiksi lamellihirret ovat hyvin mittatarkkoja teollisia tuotteita, niin silti niiden kaikkien välissä on rakoja, joiden kautta rakennuksen ulkopuolinen ilma pääsee sisään. Elävänä materiaalina puu myös muuttaa muotoaan ajan kuluessa ja ympäristön olosuhteiden vaihtuessa. Tähän keitokseen kun vielä lisätään toisinaan luvattomankin huono rakentamisen laatu, on hirsirakennus melkein katiskasta seuraava kalapyydys.
HIRSITALOT HENGITTÄVÄT
Materiaalina puu reagoi sitä ympäröiviin olosuhteisiin. Mikäli ilma on kuivaa, niin puu luovuttaa hitaasti kosteutta ja kosteassa ilmassa sitoo sitä itseensä, samoin on lämmön kanssa. Prosessi on hidas, kosteudesta puhuttaessa aikavälinä on useat viikot ja lämmöstä puhuttaessa useat päivät. Hirsiseinä on siis eräänlainen elementti, joka tasaa ympäristön ja hirsirakennuksen sisätilojen olosuhteita. Talo tavallaan hengittää sisään ja ulos hyvin hitaassa rytmissä.