POSTIMYYNTI
Postimyynti kehittyi suosituksi tavaksi myydä tuotteita Amerikassa. Suuressa maassa vähittäiskaupat olivat harvassa ja erikoistuotteita oli vaikea saada maaseudulla. Postilla tuotteet voitiin toimittaa perille etäisyydestä huolimatta, kunhan kyse ei ollut tuoretavarasta. Maksut suoritettiin etupäässä tilauksen yhteydessä eli rahat suljettiin kirjekuoreen tilauslistan kanssa.

ENNAKKOMYYNTI
Varhaisimpia osamaksumuotoja oli etukäteinen osamaksu, jossa asiakas toi kauppiaalle tietyn summan joka viikko, kunnes tuote oli maksettu ja asiakas sai sen itselleen. Tätä ostamisen muotoa kutsuttiin layaway -kaupaksi.

RAHOITUSJÄRJESTELMÄ

Rahoitusjärjestelmän kehittyessä otettiin käyttöön erilaisia maksutapoja, ja erissä -sekä luotolla maksaminen muodostuivat käteismaksuja suositummiksi. Layaway -maksaminen vaihtui korolliseen luotolla ostamiseen ja korollisiin osamaksuihin, joissa tuote saatiin käyttöön välittömästi ja maksettiin myöhemmin.

HIRSITALOPAKETTIEN MAKSUEHDOT

Yritykset tarjoavat aika vähän erilaisia maksumuotoja, lähinnä kyseeseen tulevat ennakkoon maksettava kokonaiskauppasumma tai toimitusten mukaan tehtävät maksusuoritukset, jonkin verran käytetään pankkitakauksia. Onhan se hyvä pitää maksuasiat yksinkertaisina, mutta lähes kaikilla aloilla on tapahtunut hidas muutos, jossa tuotteiden ja palvelujen myyjät tarjoavat myös oman luottosopimuksen tuotteen hankintaan. Korkotuotto menee sitten omaan taskuun, eikä pankin. Lisäetuna olisi varmasti enemmän asiakkaita, sillä lisämahdollisuudet tuovat aina lisää kiinnostuneita ovelle.

Tänään olen kirjoittanut hiilinieluista. Lupaan, että tämä jää viimeiseksi aihetta käsitteleväksi kirjoitukseksi (tälle päivää). En ole nähnyt yhdenkään suomalaisen hirsitalovalmistajan sivulla selkeitä toimenpiteitä sille, miten yritys aikoo korvata metsästä otetut puut. Taitaa olla ajatuksena ihan uusi – että pitäisi ulottaa näkökenttä omaa kirjanpitoa kauemmas. Useimmin ympäristöasiat kuitataan seuraavilla väitteillä: puu on uusiutuva raaka-aine, hirsitalotehdas on energiaomavarainen ja puut tulevat talousmetsistä.

Tässä olisi loistava tilaisuus tehdä Mammuttihirret ja syleillä tulevia vaikeuksia. Kun ihmiset kyselivät epätietoisina mahdollisuudesta rakentaa hirsitaloja myös tulevaisuudessa, Mammuttihirsi oli se yritys, joka sanoi, että kyllä onnistuu. Muualla myyjät jupisivat jotain epätietoisina ja nyt Mammuttihirsi dominoikin Suomen hirsitalomarkkinoita. Mutta takaisin loistavaan tilaisuuteen eli siihen, miten hirsitalovalmistajat voisivat hyödyntää markkinoinnissaan tunnollista yhteiskuntavastuutaan.

Netissä toimii useita lahjoituksiin perustuvia sivustoja, jotka pyrkivät pelastamaan maapallon maapala kerrallaan. Mainosta katsoessaan vierailija ohjaa tuotot luonnonsuojeluun. Hirsitalotehtaan pitäisi lahjoittaa metsän ostamiseen pieni summa jokaisesta myydystä talosta ja muuttaa nuo metsät suojelualueiksi eli pysyviksi hiilinieluiksi. Sehän olisi vähän sama, kuin lentomatkailijan synninpäästö, kun maksaa ylimääräisen hiilidioksidimaksun. Metsäpalan ostaminen olisi vain paljon konkreettisempaa, asiakkaallekin voisi teosta siunaantua näyttävä todistus. Hirsitaloteollisuus voisi ottaa asian ajaakseen ja tehdä välillä jotain teollisuudenalan kilven kiillottamiseksi.

Minua alkoi kummastuttaa Paula Lehtomäen kommentit Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Miten voi olla mahdollista, että Suomi joko hyötyy tai kärsii suurista metsävaroistaan? Tämä tietämättömyyden logiikka perustuu siihen, että neuvotteluissa halutaan asettaa jokin perusindeksi maakohtaiseksi lähtökohdaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi ei suoraan hyödy siitä, paljonko meillä on metsiä vaan siitä, kasvaako vai väheneekö metsäala verrattuna indeksivuoteen. Indeksivuoden valinta onkin tärkeä asia, valitaanko se vuosikymmenten takaa vai päädytäänkö peräti takaisin tulevaisuuteen…

SE PALAA SITTENKIN
Suomi pyrkii aktiivisesti kasvattamaan puuenergian tuotantoa ja tämä saattaa johtaa siihen, että tulevaisuudessa metsäala saattaa pienentyä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Täten vilpitön motiivi fossiilisten polttoaineiden vähentämiseen ja bioenergian osuuden lisäämiseen saattaa kääntyä pankissa melkoiseksi lisälaskuksi, kun taas iloisesti kasvavat metsät toisivat merkittävää taloudellista hyötyä. Todellakin – peli on vielä avoin.

Päivän Helsingin Sanomissa Paula Lehtomäki kertoo, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa ei olla päästy sopuun tavasta, jolla hiilinielut otetaan huomioon sopimuksessa. Jostain syystä neuvottelujen lopputulemana saattaa olla joko suuret kompensaatiot tai vailtavat maksut. On se hienoa, miten neuvottelemalla saadaan selvätkin asiat solmuun juuri sopivasti – niin että mahdollisimman moni voi asian hyväksyä.

© 2012 Hirsilinna hirsitaloja Suffusion theme by Sayontan Sinha